Mekkotunika

Tilasin viime marraskuussa Etsystä kangasta ja otin sitä silloin reilulta tuntuvan määrän eli 2 metriä. En ollut ollenkaan varma mitä siitä olisin tekemässä ja se päätyikin sitten taas yllättäen jemmoihin odottamaan ideaa. Mutkien kautta päädyin ostamaan Burda.comista itse tulostettavan kaavan ja sain idean soveltaa sitä kankaaseen. Jostain syystä en koskaan osaa tehdä niin, että ottaisin ohjeen ja etsisin siihen materiaalin vaan aina idea lähtee joko kankaasta tai langoista. No ongelmiahan siitä tietysti seuraa, koska tässäkin tapauksessa kangasta ei ollut läheskään tarpeeksi ohjeen mukaiseen mekkoon. Päätin soveltaa ohjetta jossa oli muutenkin liian pitkä helma ja käytännössä hylkäsin helmaosan kokonaan ja käytin kaavasta etu- ja takayläosan kaavoja joiden jatkoksi piirsin mutulla sopivalta näyttävän helman. Käytännössä taitoin kankaan kaksinkerroin ja tein helmasta niin pitkän kuin sain kankaalle mahtumaan. 

Soveltin ohjetta Dress with neck drawstring ja kangas on Etsystä. Se on ohutta puuvilla jossa loimilankana on vihreä ja kuteena turkoosin sininen lanka. Tämän ansiosta kangas näyttää vaihtavan väriä riippuen mistä kulmasta sitä katsoo. Nyt jäi harmittamaan se, että en tilannut toisen väristäkin (pinkki/turkoosi) kangasta, koska myyjällä ei ole enää mitään niistä myynnissä. Täytyy siis tyytyä ompelemaan toinenkin vaikka pellavasta, jos vaan löydän jotain sopivan laskeutuvaa ja kevyttä kangasta.

En voinut vastustaa kokeilla jotain koristetikkausta pääntienhalkion reunaan. Halkion tarkoitus on kai olla pukemista helpottava tekijä, mutta tunikamekko on niin väljä, että sen saisi kyllä päälle ilmankin. Pääntien rypytys on luotu puhtaasti nauhalla toisin kuin hihan rypyytys. Hihan keskelle on ommeltu vastaavaan rypytyskujaan kuminauha kiristämään hiha sopivan kokoiseksi.

Taskutunika

Ottobre syksy/talvi 2014, malli numero 5 ja kangas Eurokangas.  

Taskutunikan bongasin Ottobrestä jo joku aika sitten, mutta toteuttamisen tiellä oli vanhan ompelukoneen surkeus. Harmikseni tai loppujen lopuksi onnekseni kone jumahti kokonaan ja talouden vahvistukseksi saapui Pfaffin kone (linkki valmistajan sivuille). Alkututustuminen on suoritettu ja tämän ompeleminen sujui jo ilman ohjekirjaa.

Uuden koneen myötä trikoon ompelu helpottui niin paljon, että uskallan jopa lähikuvassa vilauttaa saumoja. Käytin yhtä koneen huolittelevaa overlock-ommelta (kyllä niitä olisi useampi) ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pääntien huolittelin ohjeen mukaisesti nurjalle kokonaan taitetulla muotokaitaleella ja tikkasin kaksoisneulalla päältä.

Se epäonnistunein osuus työssä oli tunikan mitoitus. Ohjeen mukaisesti tämä on väljä, mutta olisin tainnut tykätä vähän istuvammasta versiosta joten muistiin itselle: kokeile pienempää kokoa seuraavaksi! Koska en omista kunnollisia pillihousuja niin kai seuraavaksi pitää sitten ommella tämän kaveriksi joko trikoiset legginsit tai jegginsit. Jotenkin tälläinen pitkä ja väljä tunika huutaa parikseen jotain kittanaa alaosaa.

Yläosan laskokset piti ommella kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi huolellinen ja ruutukuvio paljasti armotta kieroon menneet kankaat. Kannatti korjata, koska noin näkyvällä paikalla oleva erhe olisi ollut vähän turhan silmiinpistävä.

Tietysti taskut pelastaa kaiken. Jostain syystä rakastan taskuja ja nyt iski ajatuksiin miten paljon tämä muistuttaa Still Light Tunicia joten kai sitä täytyy alkaa neulomaan sellainen viimeinkin itselle! Yhden version olen neulonut ja se meni siskolle, toinen versio oli paitamittainen ilman taskuja.

Ne toiset kolmiot ja vähän muutakin!

Sukkatehtaalta taas päivää. Samalla linjalla jatkan ja mikäs siinä, kun ohjetta ei edes tarvi. Osaan ulkoa jo tehdä sukat samalla ohjeella omasta päästä. Kolmiosukat numero 2 siis valmistuivat.

Ohje: omasta hatusta (projekti Ravelryssä)

Langat: Sekalaisia jämänöttösiä 74 g

Puikot: 2,75 ja 2,5 mm 

Veikee peikekin (no voisi sitä kutsua vaikka vaaleanruskeaksikin) yhdistettynä johonkin värikkäämpään ei näköjään häiritse yhtään. Ennen en voinut sietää ja nyt jopa pidän. Blogin tauon aikana sain aikaiseksi kyllä vaikka mitä joten palaan menneeseen. Onneksi päivitin Ravelryyn silloinkin projektit. Paita syntyi vuosi sitten syksyllä hyvin marinoituneesta langasta.

Ohje: Toujours (projekti Ravelryssä)

Lanka: Garnstudio Drops Safran 475 g

Puikot: 3,5 mm

Langan beige väri osoittautui lieväksi hutisostokseksi netistä alunperin ja olin yrittänyt neuloa siitä jo useampaa eri mallia. En vaan päässyt yli siitä, että väri ei miellyttänyt. Onneksi keksin, että beige kaipasi vain jotain värikkäämpää piristämään sitä.  Pääsi hyvin marinoitu lanka viimein käyttöön sillä, että ostin 3 kerää lisää värikkäämpänä versiona. Raidoitus syntyi raitageneraattorin (linkki) avustuksella ja muuten noudatin ohjetta likimain.

Pellavainen paita

Tilasin LitYarn-nettipuljusta (linkki kauppaan) ihan summamutikassa 4 vyyhteä lankaa joskus aikoja sitten.  100g/600m metriä sai kuulostamaan langan kyllä ihan ohuelle pitsivahvuiselle, mutta ajattelin neulovani vaikka kaksinkertaisena sitä ja tilaan vaikka lisää tarpeeseen. No lanka on ohutta, mutta ihan yksinkertaisena lähdin tikuttamaan paitaa, kun kokeilin pienen mallitilkun verran ja tykkäsin pinnasta enemmin löysänä kuin kauhean napakkana.

Aloitin neulomisen Knittysta bongaamaani Lewis-ohjetta (linkki Ravelryyn) mukailemalla joka neulotaan alhaalta ylöspäin. Tosin oikeasti ainoat asiat mitä taisin ohjeesta noudattaa oli silmukkamäärät etu- ja takakappaleelle ja nekin yhdistin heti, kun mahdollista pyöröksi ja jatkoin ihan omasta päästä neulomista. Sivuihin tuli pienet halkiot ja niiden muotoilut ovat ohjeen mukaiset. Tässä kohtaa aina jään miettimään onko järkeä linkata ohjeeseen jota noudattamalla ei oikeasti saa neulotuksi mitään sinne päinkään mitä itse tein. :)

Muotoilin etumusta, olkapäitä, pääntietä ja hihoja lyhennetyillä kerroksilla niin, että sain etu- ja takakappaleet neulottua katkomatta lankaa turhaan. Pienet hihat sain aikaiseksi lisäämällä sivuihin 30 silmukkaa oikealla korkeudella takana ja edessä molemmin puolin. Päättelin olkapäät kolmen puikon päättelyllä ja pääntien siistin i-cordilla. 

Malli: omasta hatusta jälleen (projekti Ravelryssä)

Lanka: 200g LitYarn 100% linen

Puikot: 3,0 mm

Neuloessa lanka tuntui todella kovalle ja mietin millaisen haarniskan saan aikaiseksi huolimatta löysästä tiheydestä. Oikesti päällä neuloksen tuntuma ei olekaan enää yhtään kova tai koppura vaan se laskeutuu nätisti ja voisin kuvitella, että pitämällä ja pesemällä se vaan paranee ajan myötä. Paita on todellisuudessa ollut valmiina jo keväästä asti, en vain ole saanut räpsäistyksi siitä kuvia ennen tätä viikkoa joten se on neulomisen jälkeen jo vähän saanut tuntumaa käytöstä.

Langan kulutuksen arviointi ei ihan mennyt putkeen, koska sitä jäi vielä puolet jäljelle. Nyt houkuttaisi tilata lisää pellavaa eri värissä ja kokeilla jotain pidempää tunikaa tai mekkoa. Talvella ei liene kauheaa tarvetta pellavamekolle, että pitäisiköhän kuitenkin odottaa kevättä ja tikuttaa yksi villainen neulemekko valmiiksi viimeinkin ja aloittaa vaikka yksi villatakki johon olisi jo ohje ostettuna ja langatkin majailee kaapissa odottamassa.

Kolmiosukat

Tuli olotila, että haluan jotain nopeasti valmistuvaa joten aloitin sitten sukat omasta kupolista. Jämälankoja on kertynyt sen verran paljon, että silmäilin nopeasti ne läpi ja sommittelin toisiinsa sopivia värejä yhteen. Kolmiot kankaissa on viime aikoina miellyttäneet silmääni ja siitäpä se idea sitten tuli.

Malli: omasta hatusta (projekti Ravelryssä)

Lanka: Sekalaisia jämänöttösiä 70g

Puikot: 2,5 mm ja 2,75 mm

Fiilis: Jei! Mä tein sen ja toiset on itse asiassa puikoilla jo.

Sukkapari II samalla ohjeella on jo pian valmiit ja ajatuksissa siintelisi vielä kolmaskin värikombo. Tämä on kyllä outoa minulta, koska aiemmin aina totesin etten jaksa kahta samanlaista. Jo sen toisen sukan, lapasen tai hihan neulominenkin oli tylsää ja jäi roikkumaan helposti. Nyt sitten tikutan samanlaisia putkella. Jospa se kolmio-mania tästä hiipuisi tai ainakin antaisi myöten muutaman keskeneräisen saattamisen valmiiksi.

Makeaa mahan täydeltä

Viimevuotisia marjoja riittää vielä pakkasessa joten eilen illalla paistoin piirakan huolimatta kuumuudesta. Yllättäen leipomus ei ehtinyt jähtyä niin nopeasti, että sitä olisi voinut maistaa. Sisällähän meillä on vaatimattomasti 30 lämmintä millä lienee osansa asiaan ja jääkaappiin ei viitsi tunkea mitään kauhean lämmintä, kun varmasti laitteet pöhisee jo valmiiksi tuskissaan.

Toisaalta kerrankin sain räpsäistyä kuvan tekeleestä. Yleensä mahdollinen idea ylipäänsä kuvata tulee vasta siinä vaiheessa, kun murenet on jäljellä. Pitäisi varmaan nostaa kamera kunniapaikalle keskelle ruokapöytää jolloin sen näkisi niin keittiössä kuin olohuoneessakin heti. Eilinen pitsa esimerkiksi jäi kuvaamatta, koska ei tullut mieleenkään moinen asia ja kamera majaili paikallaan laatikossa.

Reseptin napsaisin Yhteishyvän sivulta ja tein likimain ohjeen mukaan. Käytin voita margariinin sijaan, jätin vaniljasokerin kokonaan pois ja marjoina laitoin puoliksi puolukkaa ja mustikkaa. Seuraavalla kerralla vaihdan kyllä makeutetun maustetun jogurtin tilalle maustamatonta, koska piirakasta tuli turhan makeaa.

Jogurtti-marjapiirakka

 

Pohja:

150 g margariinia (tai voita)

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

Täyte:

  3 dl vaniljajogurttia (suosittelen maustamatonta)

2 kananmunaa

0,5 dl sokeria

300 g pakastekuningatarmarjoja jäisenä

2 rkl perunajauhoja

Pohjan ainekset kananmunaa lukuunottamatta nypitään keskenään ja lopuksi sekoitetaan 

kananmuna joukkoon. Taikina jää vähän löysäksi joten valmistele se etukäteen ja anna levätä kelmutettunajääkaapissa niin kauan, että se on kaulittavaa. Sekoita jogurtti, munat ja sokeri. Kauli 

taikina pyöreäksi levyksi ja nosta leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (halk. 24 cm). Painele

 taikina vuokaan ja pistele pohjaan reikiä haarukalla. Sekoita perunajauhot jäisiin marjoihin. Levitä 1/3 marjaseoksesta piirakan pohjalle. Valuta päälle jogurttiseos ja levitä päälle loput marjat. Paista 

piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti.

Tässähän alkaa tunte itsensä ihan aikuiseksi, kun pitää juoda kahvia ja valittaa siitä tulevan kauhean kuuma. Muistan joskus nuorempana ihmetelleeni asiaa ja todenneeni, että onko sitä ihan pakko juoda.

Tilkkutäkki pääsi jo paikalleen sohvalle ja sille se kyllä näyttääkin. Olisi ehkä kannattanut räpsäistä kuvat ennen kuin siinä röhnötettiin yksi ilta. Ja nykäistä vaikka mattokin sohvan alta suoraan. Ja ojentaa tyynyjä ja ja ja...saisikohan jostain lainattua assistenttia jotka kiillottaisi ja puunaisi kodin näyttämään kuin lehdestä repäistyltä, että kehtaisi vilauttaa ottamiaan kuviaan ilman kauheaa tuskaa elämisen merkeistä. x)

Hellekelien saldo

 Mistä tietää, että tauko oli liian pitkä? No siitä etten edes muistanut salasanaani enää ollenkaan. Blogi on kärsinyt heitteillejätöstä pidemmän aikaa, mutta nyt koitan taas ryhdistäytyä ja napsia valmistuneista töistä kuvia.

Sopivasti helteillä valmistui tilkkutäkki. Hikistä hommaa istua työn alla ensiksi ompelukoneella ja sitten sohvalla, koska ompelen käsin tuon reunakaitaleen nurjalle. Ja ei, ei helle ole sulattanut viimeisiäkin aivosolujani. Tein täkin sohvan suojukseksi eli istuintyynyjen suojaksi olohuoneen sohvalle. Ei tarvi komennella kyläileviä koiria tai lapsia sohvalta pois vaan suojuksen saa aina helposti nakattua koneeseen sen likaannuttua. Tuo on virallinen selitys, vaikka totuus on, että yleensä sotkijat ollaan kyllä me isäntäväki ihan itse. Materiaalit on sellaiset, että täkin voi pestä 60 asteessa huoletta.

Tai ainakin pitäisi voida. Valitettavasti taustan mintunvärinen puuvillalakanakangas päästi väriä ensimmäisessä 40 asteen pesussa heti ja värjäsi osan kankaista mintunsävyiseksi. Pahiten värjäytyneet kankaat ovat Modan kankaita. Käytin peiton tilkkujen keskellä sarjan Little Black Dress kankaita eli ostin ns. charm packin eli 42 kappaletta viiden tuuman neliotilkkuja. Jännästi Eurokankaan palalaaristä ostamani käsityöpuuvillat ei ole ottanut joko ollenkaan väriä tai hyvin vähän. Tiedänpä tästä lähtien pestä taustakankaan suosiolla yksinään ennen peiton kokoamista.

Kankaiden alkuperäiset värit näkyvät tässä keskeneräisessä vaiheessa otetussa kuvassa. Taustalla näkyy sohvatyynyt joihin ompelin päälliset myös jokin aika sitten. Kangas oli jälleen kerran Eurokankaan palalaarista, tällä kertaa tosin paksun sisustuspuuvillan puolelta.

Kevät horroksesta eteenpäin.

Nyt täräytän vain valmistuneita läjän eetteriin. Sukkia on valmistunut, koska olen osallistunut Ravelryn Kahelien KAL:ien suureen sukkahaasteeseen.

Malli: Petäjät (rav it)

Puikot: 2,25 mm

Lanka: Regia 4-fädig, noin 60 g.

Malli: Vanya (rav it)

Puikot: 2,25 mm

Lanka: Posh Yarn Pamela, noin 75 g.

Malli: Devon (rav it)

Puikot: 3,00 mm

Lanka: Handun perussukkalanka, noin 65 g.

Nyt palaan virkkuukoukun ja matonkuteiden pariin. Kummallista miten näin keväisin aina iskee ihan hirveä virkkausmojo. Pyörylä on kasvanut jo tuosta kuvastakin vähän. En tiedä mistä idea pomppasi, mutta sain vain päähäni virkata ohuella puuvillalla ikäänkuin ympäri matonkuteen. Matonkuteet on itse silputtu roskiin matkalla olleista vaatteista jotka eivät enää olisi kelvannut kierrätykseen. "Loimena" on Novitan Kotiväkeä ja uhkaavasti näyttää sille, että tästä jopa tulee mini-matto.

Huiiii...

Aika rientää niin, että mukana ei pysy ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä laiskempi (lue kauhusta kankeampi) olen aloittamaan blogin päivityksen. Kotimaan kamara kutsui takaisin jo tammikuun lopussa. Tovi meni totutellessa elämän menon muutokseen ja ihmetellessä kaikenlaista.

Neuleita ei ole kauheasti valmistunut. Suurin voitto on nämä sormikkaat jotka olen aloittanut jo vuonna 2010. Muutaman kerran toki tässä välissä olen niitä neulonut, mutta aina jossain vaiheessa ne jäivät kesken, kun oli jotain mielenkiintoisempaa tekemistä mukamas.

Malli: Eve, m koko (rav it)

Puikot: 2,25 mm

Lanka: WM Pure, Herzblut n. 80 g

Näistä opittua on se, että kannattaa ostaa kunnollisia siemenhelmiä. Käytin näihin jotain halppis-helmiä ja niiden reiät olivat satunnaisen kokoisia eli käytin aikaani siihen, että kokeilin helmiä toisensa perään jotta löysin ne yksilöt joiden läpi lanka meni kaksinkerroin.Sormikkaat ovat kyllä hienot ja aion neuloa lisää suunnittelijan malleja.

Neuloin Veeran Something Silver-takin äidille. Se on edelleen hieman kesken, koska pitää päästä sovittamaan hihojen ja helman pituus ja lisäksi uupuu napit. Itsellekin haaveilen neulovani saman mallin joskus. Elämään on tunkeutunut uusi väline joka taitaa viedä aikaa kiitettävästi. Saanko esitellän uuden perheenjäsenen Ruusan.

Majacraftin Rose oli haaveissa ja viimein päätin tilata sen Villavyyhdistä.

Elämää

Aikaa on ehtinyt taas kulua ihan riittävästi edellisestä kirjoituksesta. Täytyi tarkistaa Ravelrystä olenko saanut jotain aikaiseksi tällä välillä ja onhan siellä peräti jotain valmista ja pari aloitettua. Jotenkin on tuntunut, että en ole edes neulonut juurikaan muutamaan kuukauteen. Irish Mosh Shawl (rav it) on jo kotona odottamassa pingoitusta paremmalla ajalla.

Kotona olen käynyt kaksi kertaa keväällä tai siis Suomen syksyn aikana. Ensimmäinen reissu oli suunniteltu ja toinen heti perään johtui siitä, että isäni nukkui äkillisesti pois. Olen tyytyväinen, että ehdimme käydä kotona kuukautta ennen isän kuolemaa ja nähdä vaikkakin nopeasti, mutta suoraan sanoen edelliset kaksi kuukautta (loka-marras) on hurahtanut hirveässä väsymyksessä ja turtuudessa. En edes oikein tajua, että on melkein Joulu, vaikka kaupassa renkutetaan joululallatuksia ja joka paikassa on koristeita. Hetken aikaa jo toivoin, että olisin jo päässyt kotiin lopullisesti, mutta toisaalta sitten olisi jäänyt näkemättä esimerkiksi nämä veijarit Taronga Zoossa.

Kyllä olisin voinut itsekin oikaista varjoon pakoon hellettä.  Noin +30 astetta (ja hurjan korkea UV-säteily) sai sekä eläimet että ihmiset etsimään varjoa pitkin päivää. Isot kengurut ainakin eläintarhassa osasivat ottaa rennosti eivät välittäneet turisteista.

Koala aitauksen luona piti viettä tovi, jos toinenkin (ah, varjoa) ja odottaa josko yksikään eläimistä suostuisi liikahtamaan edes hitusen, että tietäisi niiden olevan ihan oikeita eikä täytettyjä. Viimein yksi korjasi asentoaan sen verran, että saatoimme uskoa niiden aitouteen.

Tasmanian tuholainenkin suostui tulemaan kurkistamaan meitä pienen odotuksen jälkeen suojistaan. Taustalla kuului välillä melkoisia karjaisuja ja tiedän äänen kuuluvan näille eläimille, mutta en tiedä olivatko ne nauhoitettuja vai ääntelikö toisen aitauksen yksilö muuten vain.

Sarjassamme etsi kuvasta eläin.Vapaaehtoinen työntekijä vinkkasi meille kauenpaa, että äkkiä katsomaan jotain seuraavalla aitauksella. En edes tiennyt ensiksi mitä pitää katsoa. Kuulemma nämä arat elukat ei kauheasti näyttäydy vierailijoille ulkoaltaallaan. Vesinokkaeläin on siis haukkaamassa happea uintikierroksensa välillä.

Kirahvit ei tietysti liity mitenkään Australiaan, mutta voiko tuollaista "pikkuista" poikasta vastustaa, varsinkin sen tullessa tuijottelemaan parin metrin päähän suoraan meitä uteliaana. Aikuiset yksilöt pitivät sopivan etäisyyden ihmisiin.

Conic

Näin mallin Ravelryssä ja tiesin, että minun pitää neuloa se ennemmin tai myöhemmmin. Kerrankin pääsin aloittamaan samantien innon ollessa suurimmillaan ja valmista tuli 2,5 viikossa. Pitäisi siis vähentää kotonakin ufojen määrää jotta pääsisin aloittamaan uuden työn heti suurimmassa huumassa.

Malli: Conic (rav it)

Lanka: WM Lace-Garn värissä MOBJ

Puikot: 3.00, 3.5 ja 2,75 mm

Tämän myötä innostus Wollmeisen lankoihinkin on vähän palaamassa ja usko omiin kykyihin neuloa itselle sopiva ihka oikea vaate. Langan väri on siis My old blue jeans ja farkkukankaalle kyllä näyttääkin. Sinisen sävyt vaihtelevat harmahtavasta kirkkaaseen.

Tästä tuli käyttövaate ja sitä ei tarvi asetella mitenkään erityisesti. Kunhan heittää niskaan ja ei kun menoksi. Etulipareet yltävät venyttämättä vaikka kiinni asti, mutta yhtä lailla sitä voi pitää ihan aukikin tai jotain siltä väliltä.

Rakenne ei kauhea hyvin näy kuvissa, mutta se oli mielenkiintoinen. Selkäranka neulottiin ensiksi ja sitten hihat pyörönä ja lopuksi joustinreunus reunaan. Ainoa ärsyttävä vaihe oli silmukoiden poimiminen ja siinä vierähtikin aikaa. Molemmilla puolilla homma piti tehdä kolmesti, kun aina oli liian vähän tai paljon silmukoita. Mielessä kutkuttelee ajatus neuloa toinen samanlainen jonain päivänä, kunhan pääsen metsästämään kaupasta lisää Lace-Garnia. Tänne asti en sentään viitsi alkaa tilaamaan.

Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa kameran kera kävelyllä. Kummallisesti pitkään samassa paikassa asuessa unohtuu kuvaaminen ja useamman kerran ollaan muistettu vasta myöhemmin, että olisihan sen kameran voinut ottaa mukaan matkaan.

Hassua valmistautua täällä kesän tuloon, kun kotimaan lehdistä voi lukea tulevista pakkasöistä ja syksystä. Täällä on lehtipuihin tulossa lehdet ja joka paikka vihertää keväisesti. Onhan täällä toki aina vihreitä kasveja paljon, mutta silti eron huomaa talvikuukausiin. Ehkäpä pääsen ulkoiluttamaan kuvausrekvisiittana ollutta kesämekkoakin ulkona viimein. En ole aiemmin tarjennut sillä vaan visusti vielä edellisellä viikollakin kuljin pitkissä lahkeissa ja hihoissa. Viimeisimmät kuvat on sentään kuvattu t-paidassa ja capreissa, tosin välillä meinasi kyllä hampaa kalista varjossa eilen.

Onko pakko...

...keksiä otsikko. Ei ole runosuonta annettu joten montako kertaa kehtaa laittaa otsikoksi vaikkapa sukat tai mallin nimen? Ehkä muutkin kärvistelee saman asian kanssa? Onko sillä loppujen lopuksi väliä edes.

Ravelryssä oli ja meni Ravellenic Games 2012 kisat ja minä osallistuin mahtipontisesti neulomalla ohuesta langasta neuletakin itselleni. Ei mennyt niinku Strömsössä taaskaan. Neuloin niin paljon ja nopeasti kuin jaksoin ja sain kyllä työn ajoissa.

Malli: Slow line (rav it)

Lanka:  Cascade Heritage Silk, noin 4 vyyhtiä

Puikot: 4,00 mm

Neuleessa ei ole kuin yksi vika, selkäosa on liian leveä joten takki valuu ikävästi alaspäin auki pidettäessä. Pikkiriikkinen mallitilkku jonka neuloin ei kertonut totuutta, kastelu venytti neuletta reippaasti. Kun neuletta pitää kiinni niin se istuu kyllä nätisti joten kyselin jo Ravelryssä vinkkejä ja täytyy kokeilla niitä kotiin päästyäni sitten joskus. Purkaminen ja uudelleen neulominen ei ollut ensimmäisenä omalla listalla. Lanka on kyllä niin kivan tuntuista, että jos en saa mitään järkevää korjausta tehtyä niin sitten päädyn purkuun ja uusintaan.

Piti neuloa jotain helppoa ja pientä edellisen jälkeen joten tartuin sukkalankoihin ja ajattelin tehdä itselleni sukat. Ei mennyt nekään niin kuin piti, tuli vähän turhan isot omaan jalkaan joten mies sai nätit sukat. Jospa sitä sitten seuraava kerta toden sanoisi itsellekin. Jalat kuvissa on taas vaihteeksi omani.

Malli: Broken Seed Stitch Socks (rav it)

Langat: Drops Fabel,Yarngrimoire Pick-a-sock, Medicated Merino Soliloguy Sock Yarn

Puikot: 2,75 mm

Ohje ei varsinaisesti ole ohje vaan oletuksena on, että osaat neuloa perussukat. Minä aloitin varpaista käyttäen Knittyn mainiota ohjetta ja lisäsin niin, että yhteensä silmukoita oli 64. Pikku hiljaa tuo tapa neuloa sukat alkaa tulla tutuksi, mitä nyt en tosiaan osannut mitoittaa jalkaterän pituutta oikein. Muuten olisin voinut purkaakin sukkia, mutta neuloin nämä pikku nöttösistä jotka jäivät muista projekteistä, ei oikein innostanut enää pätkiä lankaa lisää, kun purkaessa ne olisi kuitenkin ollut solmussa keskenään. Langan päitä oli pääteltävänä sellainen määrä, että yksi ilta meni niiden parissa väkertäessä. Nyt voisi sanoa, että rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä. :D

Grace

Sukkahinku iski joten piti Ravelryssäkin kysellä sopivaa ohjetta ja ajatuksena oli jotain vähän pitsistä. Grace-sukat Knittysta iskivät heti, kun joku vinkkasi ne joten samantien ne päätyivät puikoille.

 

Malli: Grace (rav it)

Lanka: Cascade Heritage Solids, ihana väri nimeltään mustard (numero 5652)

Puikot: 2,75 mm

Malli aloitettiin varpaista ja muistaakseni tein isomman koon mukaan, jostain syystä en ole muistanut merkitä ylös. Lankaa kulutin arviolta 70 grammaa ja ainoa muutos oli nyppyihin lisätty yksi ylimääräinen silmukka. Ohjeen mukaan tehtynä nypyt olivat niin pienet, että hädintuskin näkyivät. Päätin, että jos kerran teen ne niin teen sellaiset, että ne myös näkyy.

Nämä on aloitettu kuukausi sitten jo, mutta innostuin osallistumaan Ravellenic Games-kisoihin ja se kisaneule vei 16 päivää välistä, sukkien viimeistelyyn meni lopulta vain muutama tunti. Mallineule oli helppo ja opin sen ulkoa joten sukkia pystyi neulomaan ilman kaavion tuijottamista.

Yleensä en laita tänne blogiin näkyviin purkuun menneitä keskeneräisiä, koska niitä kertyy säännöllisesti. Joskus niitä kertyisi enemmän kuin valmistuneita, saatan kokeilla langasta useampaakin asiaa ja neuloa vaikka sukkia mallikuvion verran ja todeta, että ei toimi ja purkaa tekeleen pois ja kokeilla jotain muuta. Kuuluu ikäänkuin omaan neulontaprosessiini yrittää löytää lanka ja ohje jotka sopivat toisiinsa.

Malliesimerkki sukasta, neuloin ensimmäisen varpaita vaille valmiiksi ja totesin, että ei toimi ei, purkuun. Purkaminen nyt vain kuuluu osana harrastukseen vaikka se aina kismittääkin. En vain osaa tehdä työtä loppuun, jos jokin siinä ei vain toimi mielestäni. Vaihtoehtona on joko työntää kaappiin ufoutumaan tai purkaa reilusti heti pois.

Blubb, blubb, blubb

Ihastuin huivimalliin heti, kun näin sen Ravelryssa, mukana oli huivilankaa sopivassa värissä joten ei muuta kuin neulomaan. Kolme viikkoa tämä taisi viedä, mutta oli oikeasti nopea neulottava, kun kerran oppi kaavion ulkoa sitä oli helppo toistaa. Sitkeä flunssa on vienyt mehut ja en jaksanut koittaa parempia kuvia, vaikka niin suunnittelinkin eli huivi on todellisuudessa tumman sininen kuten ylemmässä kuvassa tai jopa tummempikin. Ravelrystä löytyy miljoona huonoa kuvaa lisää. :)

Malli: Blubb, blubb, blubb (rav it)

Lanka: TeeTee Elegant, vajaat 2 vyyhtiä

Puikot: 3,75 mm 

Kasvatin huivia vähän isommaksi tekemällä ylimääräisiä toistoja mallikuviota. Ei ole tullut mitattua kuinka iso huivi on, mutta toisaalta eipä sitä ole kunnolla pingotettukaan. Olen unohtanut ostaa nuppineuloja joten tyydyin uittamaan huivin kunnolla ja levitin kuivumaan pyyheliinan päälle oiottuna ja mitä nyt käsin sain venyteltyä sitä. Edelleen pidän tuosta mallikuviosta ihan hulluna ja teeteen Elegant on melkeinpä lempi huivilankaani.