Mekkotunika

Tilasin viime marraskuussa Etsystä kangasta ja otin sitä silloin reilulta tuntuvan määrän eli 2 metriä. En ollut ollenkaan varma mitä siitä olisin tekemässä ja se päätyikin sitten taas yllättäen jemmoihin odottamaan ideaa. Mutkien kautta päädyin ostamaan Burda.comista itse tulostettavan kaavan ja sain idean soveltaa sitä kankaaseen. Jostain syystä en koskaan osaa tehdä niin, että ottaisin ohjeen ja etsisin siihen materiaalin vaan aina idea lähtee joko kankaasta tai langoista. No ongelmiahan siitä tietysti seuraa, koska tässäkin tapauksessa kangasta ei ollut läheskään tarpeeksi ohjeen mukaiseen mekkoon. Päätin soveltaa ohjetta jossa oli muutenkin liian pitkä helma ja käytännössä hylkäsin helmaosan kokonaan ja käytin kaavasta etu- ja takayläosan kaavoja joiden jatkoksi piirsin mutulla sopivalta näyttävän helman. Käytännössä taitoin kankaan kaksinkerroin ja tein helmasta niin pitkän kuin sain kankaalle mahtumaan. 

Soveltin ohjetta Dress with neck drawstring ja kangas on Etsystä. Se on ohutta puuvilla jossa loimilankana on vihreä ja kuteena turkoosin sininen lanka. Tämän ansiosta kangas näyttää vaihtavan väriä riippuen mistä kulmasta sitä katsoo. Nyt jäi harmittamaan se, että en tilannut toisen väristäkin (pinkki/turkoosi) kangasta, koska myyjällä ei ole enää mitään niistä myynnissä. Täytyy siis tyytyä ompelemaan toinenkin vaikka pellavasta, jos vaan löydän jotain sopivan laskeutuvaa ja kevyttä kangasta.

En voinut vastustaa kokeilla jotain koristetikkausta pääntienhalkion reunaan. Halkion tarkoitus on kai olla pukemista helpottava tekijä, mutta tunikamekko on niin väljä, että sen saisi kyllä päälle ilmankin. Pääntien rypytys on luotu puhtaasti nauhalla toisin kuin hihan rypyytys. Hihan keskelle on ommeltu vastaavaan rypytyskujaan kuminauha kiristämään hiha sopivan kokoiseksi.

Taskutunika

Ottobre syksy/talvi 2014, malli numero 5 ja kangas Eurokangas.  

Taskutunikan bongasin Ottobrestä jo joku aika sitten, mutta toteuttamisen tiellä oli vanhan ompelukoneen surkeus. Harmikseni tai loppujen lopuksi onnekseni kone jumahti kokonaan ja talouden vahvistukseksi saapui Pfaffin kone (linkki valmistajan sivuille). Alkututustuminen on suoritettu ja tämän ompeleminen sujui jo ilman ohjekirjaa.

Uuden koneen myötä trikoon ompelu helpottui niin paljon, että uskallan jopa lähikuvassa vilauttaa saumoja. Käytin yhtä koneen huolittelevaa overlock-ommelta (kyllä niitä olisi useampi) ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pääntien huolittelin ohjeen mukaisesti nurjalle kokonaan taitetulla muotokaitaleella ja tikkasin kaksoisneulalla päältä.

Se epäonnistunein osuus työssä oli tunikan mitoitus. Ohjeen mukaisesti tämä on väljä, mutta olisin tainnut tykätä vähän istuvammasta versiosta joten muistiin itselle: kokeile pienempää kokoa seuraavaksi! Koska en omista kunnollisia pillihousuja niin kai seuraavaksi pitää sitten ommella tämän kaveriksi joko trikoiset legginsit tai jegginsit. Jotenkin tälläinen pitkä ja väljä tunika huutaa parikseen jotain kittanaa alaosaa.

Yläosan laskokset piti ommella kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi huolellinen ja ruutukuvio paljasti armotta kieroon menneet kankaat. Kannatti korjata, koska noin näkyvällä paikalla oleva erhe olisi ollut vähän turhan silmiinpistävä.

Tietysti taskut pelastaa kaiken. Jostain syystä rakastan taskuja ja nyt iski ajatuksiin miten paljon tämä muistuttaa Still Light Tunicia joten kai sitä täytyy alkaa neulomaan sellainen viimeinkin itselle! Yhden version olen neulonut ja se meni siskolle, toinen versio oli paitamittainen ilman taskuja.

Ne toiset kolmiot ja vähän muutakin!

Sukkatehtaalta taas päivää. Samalla linjalla jatkan ja mikäs siinä, kun ohjetta ei edes tarvi. Osaan ulkoa jo tehdä sukat samalla ohjeella omasta päästä. Kolmiosukat numero 2 siis valmistuivat.

Ohje: omasta hatusta (projekti Ravelryssä)

Langat: Sekalaisia jämänöttösiä 74 g

Puikot: 2,75 ja 2,5 mm 

Veikee peikekin (no voisi sitä kutsua vaikka vaaleanruskeaksikin) yhdistettynä johonkin värikkäämpään ei näköjään häiritse yhtään. Ennen en voinut sietää ja nyt jopa pidän. Blogin tauon aikana sain aikaiseksi kyllä vaikka mitä joten palaan menneeseen. Onneksi päivitin Ravelryyn silloinkin projektit. Paita syntyi vuosi sitten syksyllä hyvin marinoituneesta langasta.

Ohje: Toujours (projekti Ravelryssä)

Lanka: Garnstudio Drops Safran 475 g

Puikot: 3,5 mm

Langan beige väri osoittautui lieväksi hutisostokseksi netistä alunperin ja olin yrittänyt neuloa siitä jo useampaa eri mallia. En vaan päässyt yli siitä, että väri ei miellyttänyt. Onneksi keksin, että beige kaipasi vain jotain värikkäämpää piristämään sitä.  Pääsi hyvin marinoitu lanka viimein käyttöön sillä, että ostin 3 kerää lisää värikkäämpänä versiona. Raidoitus syntyi raitageneraattorin (linkki) avustuksella ja muuten noudatin ohjetta likimain.

Pellavainen paita

Tilasin LitYarn-nettipuljusta (linkki kauppaan) ihan summamutikassa 4 vyyhteä lankaa joskus aikoja sitten.  100g/600m metriä sai kuulostamaan langan kyllä ihan ohuelle pitsivahvuiselle, mutta ajattelin neulovani vaikka kaksinkertaisena sitä ja tilaan vaikka lisää tarpeeseen. No lanka on ohutta, mutta ihan yksinkertaisena lähdin tikuttamaan paitaa, kun kokeilin pienen mallitilkun verran ja tykkäsin pinnasta enemmin löysänä kuin kauhean napakkana.

Aloitin neulomisen Knittysta bongaamaani Lewis-ohjetta (linkki Ravelryyn) mukailemalla joka neulotaan alhaalta ylöspäin. Tosin oikeasti ainoat asiat mitä taisin ohjeesta noudattaa oli silmukkamäärät etu- ja takakappaleelle ja nekin yhdistin heti, kun mahdollista pyöröksi ja jatkoin ihan omasta päästä neulomista. Sivuihin tuli pienet halkiot ja niiden muotoilut ovat ohjeen mukaiset. Tässä kohtaa aina jään miettimään onko järkeä linkata ohjeeseen jota noudattamalla ei oikeasti saa neulotuksi mitään sinne päinkään mitä itse tein. :)

Muotoilin etumusta, olkapäitä, pääntietä ja hihoja lyhennetyillä kerroksilla niin, että sain etu- ja takakappaleet neulottua katkomatta lankaa turhaan. Pienet hihat sain aikaiseksi lisäämällä sivuihin 30 silmukkaa oikealla korkeudella takana ja edessä molemmin puolin. Päättelin olkapäät kolmen puikon päättelyllä ja pääntien siistin i-cordilla. 

Malli: omasta hatusta jälleen (projekti Ravelryssä)

Lanka: 200g LitYarn 100% linen

Puikot: 3,0 mm

Neuloessa lanka tuntui todella kovalle ja mietin millaisen haarniskan saan aikaiseksi huolimatta löysästä tiheydestä. Oikesti päällä neuloksen tuntuma ei olekaan enää yhtään kova tai koppura vaan se laskeutuu nätisti ja voisin kuvitella, että pitämällä ja pesemällä se vaan paranee ajan myötä. Paita on todellisuudessa ollut valmiina jo keväästä asti, en vain ole saanut räpsäistyksi siitä kuvia ennen tätä viikkoa joten se on neulomisen jälkeen jo vähän saanut tuntumaa käytöstä.

Langan kulutuksen arviointi ei ihan mennyt putkeen, koska sitä jäi vielä puolet jäljelle. Nyt houkuttaisi tilata lisää pellavaa eri värissä ja kokeilla jotain pidempää tunikaa tai mekkoa. Talvella ei liene kauheaa tarvetta pellavamekolle, että pitäisiköhän kuitenkin odottaa kevättä ja tikuttaa yksi villainen neulemekko valmiiksi viimeinkin ja aloittaa vaikka yksi villatakki johon olisi jo ohje ostettuna ja langatkin majailee kaapissa odottamassa.

Kolmiosukat

Tuli olotila, että haluan jotain nopeasti valmistuvaa joten aloitin sitten sukat omasta kupolista. Jämälankoja on kertynyt sen verran paljon, että silmäilin nopeasti ne läpi ja sommittelin toisiinsa sopivia värejä yhteen. Kolmiot kankaissa on viime aikoina miellyttäneet silmääni ja siitäpä se idea sitten tuli.

Malli: omasta hatusta (projekti Ravelryssä)

Lanka: Sekalaisia jämänöttösiä 70g

Puikot: 2,5 mm ja 2,75 mm

Fiilis: Jei! Mä tein sen ja toiset on itse asiassa puikoilla jo.

Sukkapari II samalla ohjeella on jo pian valmiit ja ajatuksissa siintelisi vielä kolmaskin värikombo. Tämä on kyllä outoa minulta, koska aiemmin aina totesin etten jaksa kahta samanlaista. Jo sen toisen sukan, lapasen tai hihan neulominenkin oli tylsää ja jäi roikkumaan helposti. Nyt sitten tikutan samanlaisia putkella. Jospa se kolmio-mania tästä hiipuisi tai ainakin antaisi myöten muutaman keskeneräisen saattamisen valmiiksi.

Makeaa mahan täydeltä

Viimevuotisia marjoja riittää vielä pakkasessa joten eilen illalla paistoin piirakan huolimatta kuumuudesta. Yllättäen leipomus ei ehtinyt jähtyä niin nopeasti, että sitä olisi voinut maistaa. Sisällähän meillä on vaatimattomasti 30 lämmintä millä lienee osansa asiaan ja jääkaappiin ei viitsi tunkea mitään kauhean lämmintä, kun varmasti laitteet pöhisee jo valmiiksi tuskissaan.

Toisaalta kerrankin sain räpsäistyä kuvan tekeleestä. Yleensä mahdollinen idea ylipäänsä kuvata tulee vasta siinä vaiheessa, kun murenet on jäljellä. Pitäisi varmaan nostaa kamera kunniapaikalle keskelle ruokapöytää jolloin sen näkisi niin keittiössä kuin olohuoneessakin heti. Eilinen pitsa esimerkiksi jäi kuvaamatta, koska ei tullut mieleenkään moinen asia ja kamera majaili paikallaan laatikossa.

Reseptin napsaisin Yhteishyvän sivulta ja tein likimain ohjeen mukaan. Käytin voita margariinin sijaan, jätin vaniljasokerin kokonaan pois ja marjoina laitoin puoliksi puolukkaa ja mustikkaa. Seuraavalla kerralla vaihdan kyllä makeutetun maustetun jogurtin tilalle maustamatonta, koska piirakasta tuli turhan makeaa.

Jogurtti-marjapiirakka

 

Pohja:

150 g margariinia (tai voita)

1,5 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

Täyte:

  3 dl vaniljajogurttia (suosittelen maustamatonta)

2 kananmunaa

0,5 dl sokeria

300 g pakastekuningatarmarjoja jäisenä

2 rkl perunajauhoja

Pohjan ainekset kananmunaa lukuunottamatta nypitään keskenään ja lopuksi sekoitetaan 

kananmuna joukkoon. Taikina jää vähän löysäksi joten valmistele se etukäteen ja anna levätä kelmutettunajääkaapissa niin kauan, että se on kaulittavaa. Sekoita jogurtti, munat ja sokeri. Kauli 

taikina pyöreäksi levyksi ja nosta leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (halk. 24 cm). Painele

 taikina vuokaan ja pistele pohjaan reikiä haarukalla. Sekoita perunajauhot jäisiin marjoihin. Levitä 1/3 marjaseoksesta piirakan pohjalle. Valuta päälle jogurttiseos ja levitä päälle loput marjat. Paista 

piirakkaa 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti.

Tässähän alkaa tunte itsensä ihan aikuiseksi, kun pitää juoda kahvia ja valittaa siitä tulevan kauhean kuuma. Muistan joskus nuorempana ihmetelleeni asiaa ja todenneeni, että onko sitä ihan pakko juoda.

Tilkkutäkki pääsi jo paikalleen sohvalle ja sille se kyllä näyttääkin. Olisi ehkä kannattanut räpsäistä kuvat ennen kuin siinä röhnötettiin yksi ilta. Ja nykäistä vaikka mattokin sohvan alta suoraan. Ja ojentaa tyynyjä ja ja ja...saisikohan jostain lainattua assistenttia jotka kiillottaisi ja puunaisi kodin näyttämään kuin lehdestä repäistyltä, että kehtaisi vilauttaa ottamiaan kuviaan ilman kauheaa tuskaa elämisen merkeistä. x)

Hellekelien saldo

 Mistä tietää, että tauko oli liian pitkä? No siitä etten edes muistanut salasanaani enää ollenkaan. Blogi on kärsinyt heitteillejätöstä pidemmän aikaa, mutta nyt koitan taas ryhdistäytyä ja napsia valmistuneista töistä kuvia.

Sopivasti helteillä valmistui tilkkutäkki. Hikistä hommaa istua työn alla ensiksi ompelukoneella ja sitten sohvalla, koska ompelen käsin tuon reunakaitaleen nurjalle. Ja ei, ei helle ole sulattanut viimeisiäkin aivosolujani. Tein täkin sohvan suojukseksi eli istuintyynyjen suojaksi olohuoneen sohvalle. Ei tarvi komennella kyläileviä koiria tai lapsia sohvalta pois vaan suojuksen saa aina helposti nakattua koneeseen sen likaannuttua. Tuo on virallinen selitys, vaikka totuus on, että yleensä sotkijat ollaan kyllä me isäntäväki ihan itse. Materiaalit on sellaiset, että täkin voi pestä 60 asteessa huoletta.

Tai ainakin pitäisi voida. Valitettavasti taustan mintunvärinen puuvillalakanakangas päästi väriä ensimmäisessä 40 asteen pesussa heti ja värjäsi osan kankaista mintunsävyiseksi. Pahiten värjäytyneet kankaat ovat Modan kankaita. Käytin peiton tilkkujen keskellä sarjan Little Black Dress kankaita eli ostin ns. charm packin eli 42 kappaletta viiden tuuman neliotilkkuja. Jännästi Eurokankaan palalaaristä ostamani käsityöpuuvillat ei ole ottanut joko ollenkaan väriä tai hyvin vähän. Tiedänpä tästä lähtien pestä taustakankaan suosiolla yksinään ennen peiton kokoamista.

Kankaiden alkuperäiset värit näkyvät tässä keskeneräisessä vaiheessa otetussa kuvassa. Taustalla näkyy sohvatyynyt joihin ompelin päälliset myös jokin aika sitten. Kangas oli jälleen kerran Eurokankaan palalaarista, tällä kertaa tosin paksun sisustuspuuvillan puolelta.