Taskutunikan bongasin Ottobrestä jo joku aika sitten, mutta toteuttamisen tiellä oli vanhan ompelukoneen surkeus. Harmikseni tai loppujen lopuksi onnekseni kone jumahti kokonaan ja talouden vahvistukseksi saapui Pfaffin kone (linkki valmistajan sivuille). Alkututustuminen on suoritettu ja tämän ompeleminen sujui jo ilman ohjekirjaa.
Uuden koneen myötä trikoon ompelu helpottui niin paljon, että uskallan jopa lähikuvassa vilauttaa saumoja. Käytin yhtä koneen huolittelevaa overlock-ommelta (kyllä niitä olisi useampi) ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pääntien huolittelin ohjeen mukaisesti nurjalle kokonaan taitetulla muotokaitaleella ja tikkasin kaksoisneulalla päältä.
Se epäonnistunein osuus työssä oli tunikan mitoitus. Ohjeen mukaisesti tämä on väljä, mutta olisin tainnut tykätä vähän istuvammasta versiosta joten muistiin itselle: kokeile pienempää kokoa seuraavaksi! Koska en omista kunnollisia pillihousuja niin kai seuraavaksi pitää sitten ommella tämän kaveriksi joko trikoiset legginsit tai jegginsit. Jotenkin tälläinen pitkä ja väljä tunika huutaa parikseen jotain kittanaa alaosaa.
Yläosan laskokset piti ommella kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi huolellinen ja ruutukuvio paljasti armotta kieroon menneet kankaat. Kannatti korjata, koska noin näkyvällä paikalla oleva erhe olisi ollut vähän turhan silmiinpistävä.
Tietysti taskut pelastaa kaiken. Jostain syystä rakastan taskuja ja nyt iski ajatuksiin miten paljon tämä muistuttaa Still Light Tunicia joten kai sitä täytyy alkaa neulomaan sellainen viimeinkin itselle! Yhden version olen neulonut ja se meni siskolle, toinen versio oli paitamittainen ilman taskuja.
