Mekkotunika

Tilasin viime marraskuussa Etsystä kangasta ja otin sitä silloin reilulta tuntuvan määrän eli 2 metriä. En ollut ollenkaan varma mitä siitä olisin tekemässä ja se päätyikin sitten taas yllättäen jemmoihin odottamaan ideaa. Mutkien kautta päädyin ostamaan Burda.comista itse tulostettavan kaavan ja sain idean soveltaa sitä kankaaseen. Jostain syystä en koskaan osaa tehdä niin, että ottaisin ohjeen ja etsisin siihen materiaalin vaan aina idea lähtee joko kankaasta tai langoista. No ongelmiahan siitä tietysti seuraa, koska tässäkin tapauksessa kangasta ei ollut läheskään tarpeeksi ohjeen mukaiseen mekkoon. Päätin soveltaa ohjetta jossa oli muutenkin liian pitkä helma ja käytännössä hylkäsin helmaosan kokonaan ja käytin kaavasta etu- ja takayläosan kaavoja joiden jatkoksi piirsin mutulla sopivalta näyttävän helman. Käytännössä taitoin kankaan kaksinkerroin ja tein helmasta niin pitkän kuin sain kankaalle mahtumaan. 

Soveltin ohjetta Dress with neck drawstring ja kangas on Etsystä. Se on ohutta puuvilla jossa loimilankana on vihreä ja kuteena turkoosin sininen lanka. Tämän ansiosta kangas näyttää vaihtavan väriä riippuen mistä kulmasta sitä katsoo. Nyt jäi harmittamaan se, että en tilannut toisen väristäkin (pinkki/turkoosi) kangasta, koska myyjällä ei ole enää mitään niistä myynnissä. Täytyy siis tyytyä ompelemaan toinenkin vaikka pellavasta, jos vaan löydän jotain sopivan laskeutuvaa ja kevyttä kangasta.

En voinut vastustaa kokeilla jotain koristetikkausta pääntienhalkion reunaan. Halkion tarkoitus on kai olla pukemista helpottava tekijä, mutta tunikamekko on niin väljä, että sen saisi kyllä päälle ilmankin. Pääntien rypytys on luotu puhtaasti nauhalla toisin kuin hihan rypyytys. Hihan keskelle on ommeltu vastaavaan rypytyskujaan kuminauha kiristämään hiha sopivan kokoiseksi.

Taskutunika

Ottobre syksy/talvi 2014, malli numero 5 ja kangas Eurokangas.  

Taskutunikan bongasin Ottobrestä jo joku aika sitten, mutta toteuttamisen tiellä oli vanhan ompelukoneen surkeus. Harmikseni tai loppujen lopuksi onnekseni kone jumahti kokonaan ja talouden vahvistukseksi saapui Pfaffin kone (linkki valmistajan sivuille). Alkututustuminen on suoritettu ja tämän ompeleminen sujui jo ilman ohjekirjaa.

Uuden koneen myötä trikoon ompelu helpottui niin paljon, että uskallan jopa lähikuvassa vilauttaa saumoja. Käytin yhtä koneen huolittelevaa overlock-ommelta (kyllä niitä olisi useampi) ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pääntien huolittelin ohjeen mukaisesti nurjalle kokonaan taitetulla muotokaitaleella ja tikkasin kaksoisneulalla päältä.

Se epäonnistunein osuus työssä oli tunikan mitoitus. Ohjeen mukaisesti tämä on väljä, mutta olisin tainnut tykätä vähän istuvammasta versiosta joten muistiin itselle: kokeile pienempää kokoa seuraavaksi! Koska en omista kunnollisia pillihousuja niin kai seuraavaksi pitää sitten ommella tämän kaveriksi joko trikoiset legginsit tai jegginsit. Jotenkin tälläinen pitkä ja väljä tunika huutaa parikseen jotain kittanaa alaosaa.

Yläosan laskokset piti ommella kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla en ollut tarpeeksi huolellinen ja ruutukuvio paljasti armotta kieroon menneet kankaat. Kannatti korjata, koska noin näkyvällä paikalla oleva erhe olisi ollut vähän turhan silmiinpistävä.

Tietysti taskut pelastaa kaiken. Jostain syystä rakastan taskuja ja nyt iski ajatuksiin miten paljon tämä muistuttaa Still Light Tunicia joten kai sitä täytyy alkaa neulomaan sellainen viimeinkin itselle! Yhden version olen neulonut ja se meni siskolle, toinen versio oli paitamittainen ilman taskuja.