Elämää

Aikaa on ehtinyt taas kulua ihan riittävästi edellisestä kirjoituksesta. Täytyi tarkistaa Ravelrystä olenko saanut jotain aikaiseksi tällä välillä ja onhan siellä peräti jotain valmista ja pari aloitettua. Jotenkin on tuntunut, että en ole edes neulonut juurikaan muutamaan kuukauteen. Irish Mosh Shawl (rav it) on jo kotona odottamassa pingoitusta paremmalla ajalla.

Kotona olen käynyt kaksi kertaa keväällä tai siis Suomen syksyn aikana. Ensimmäinen reissu oli suunniteltu ja toinen heti perään johtui siitä, että isäni nukkui äkillisesti pois. Olen tyytyväinen, että ehdimme käydä kotona kuukautta ennen isän kuolemaa ja nähdä vaikkakin nopeasti, mutta suoraan sanoen edelliset kaksi kuukautta (loka-marras) on hurahtanut hirveässä väsymyksessä ja turtuudessa. En edes oikein tajua, että on melkein Joulu, vaikka kaupassa renkutetaan joululallatuksia ja joka paikassa on koristeita. Hetken aikaa jo toivoin, että olisin jo päässyt kotiin lopullisesti, mutta toisaalta sitten olisi jäänyt näkemättä esimerkiksi nämä veijarit Taronga Zoossa.

Kyllä olisin voinut itsekin oikaista varjoon pakoon hellettä.  Noin +30 astetta (ja hurjan korkea UV-säteily) sai sekä eläimet että ihmiset etsimään varjoa pitkin päivää. Isot kengurut ainakin eläintarhassa osasivat ottaa rennosti eivät välittäneet turisteista.

Koala aitauksen luona piti viettä tovi, jos toinenkin (ah, varjoa) ja odottaa josko yksikään eläimistä suostuisi liikahtamaan edes hitusen, että tietäisi niiden olevan ihan oikeita eikä täytettyjä. Viimein yksi korjasi asentoaan sen verran, että saatoimme uskoa niiden aitouteen.

Tasmanian tuholainenkin suostui tulemaan kurkistamaan meitä pienen odotuksen jälkeen suojistaan. Taustalla kuului välillä melkoisia karjaisuja ja tiedän äänen kuuluvan näille eläimille, mutta en tiedä olivatko ne nauhoitettuja vai ääntelikö toisen aitauksen yksilö muuten vain.

Sarjassamme etsi kuvasta eläin.Vapaaehtoinen työntekijä vinkkasi meille kauenpaa, että äkkiä katsomaan jotain seuraavalla aitauksella. En edes tiennyt ensiksi mitä pitää katsoa. Kuulemma nämä arat elukat ei kauheasti näyttäydy vierailijoille ulkoaltaallaan. Vesinokkaeläin on siis haukkaamassa happea uintikierroksensa välillä.

Kirahvit ei tietysti liity mitenkään Australiaan, mutta voiko tuollaista "pikkuista" poikasta vastustaa, varsinkin sen tullessa tuijottelemaan parin metrin päähän suoraan meitä uteliaana. Aikuiset yksilöt pitivät sopivan etäisyyden ihmisiin.